perjantai 7. marraskuuta 2008

Kun työ menee

Niin sanottu finanssikriisi on ollut päiväjärjestyksessä viimeiset pari kuukautta. Nyt sen seuraukset alkavat näkyä yhä vahvemmin Ruotsin työelämässäkin. Irtisanomisvaroitukset seuraavat toisiaan päivittäin. Volvo, Ruotsin teollisuuden lippulaiva, on menossa pahimpaan lamaan koko historiansa aikana. Niin on tosin laita koko autoteollisuuden ympäri maailmaa. Kun ottaa huomioon että se on suurin teollisuuden ala, niin voi vain arvailla seurauksia. Työttömyys lisääntyy kaikkialla missä on autotehtaita. Ja niitä on jokseenkin joka maassa.

Autoteollisuus ei tietenkään ole mitenkään irrallaan muusta yhteiskunnasta. Sen ongelmat heijastuvat laajalle. Alihankkijat joutuvat myös supistamaan tuotantoaan. Syntyy ketjureaktio ja työttömien armeija. Työttömyys on jo ennestään korkea, johtuen poliittisesta ideologiasta, jonka mukaan tietty työttömyysaste pitää inflaation kurissa. Sitä politiikkaa on noudatettu lännen teollisuusmaissa kolmisenkymmentä vuotta ja seuraukset ovat olleet näkyvissä kaikille jotka haluavat ne nähdä. Melko omituinen ajattelutapa, että alhainen inflaatio on tärkeämpi kuin saada ihmiset tekemään töitä...!

Kun ihmisten ostovoima heikkenee, niin myös muiden tarvikkeiden kysyntä vähenee. Se johtaa tuotannon supistuksiin muillakin aloilla. Työttömyys siis lisääntyy...jne.

Mitä voi tehdä tälle noidankehälle? Jos omaisin ratkaisun siihen, niin tekisin tietenkin jotain muuta kuin kirjoittaisin tätä juttua. Mutta joka tapauksessa on selvää että valtiovallan pitää tarttua asiaan. Vähintä olisi peruuttaa jo tehdyt ja suunnitteilla olevat veronalennukset. Ne rahat tulisi sijoittaa sen sijaan julkisen sektorin kehittämiseen palkkaamalla ihmisiä töihin sairaanhoitoon, lasten ja vanhusten hoitoon ja kouluihin. Ja sijoittaa rahaa rautateiden rakentamiseen ja vaihtoehtoiseen energiahuoltoon ja sen sellaisiin yleishyödyllisiin toimintoihin sen sijaan että annettaisiin nuo rahat pankkien tukemiseen konkurssien välttämiseksi.

Mitä tekee työttömäksi joutuva ihminen? Yrittää tietenkin ensisijaisesti saada uuden työpaikan. Mutta jos se ei onnistu, jos kukaan ei satu tarvitsemaan juuri Minun työpanostani? Hallitus on pitänyt huolen siitä, että ainakin asianomaisen taloudellinen tila heikkenee huomattavasti. Niillä on semmoinen ajatustapa, että työtön on perusolemukseltaan laiska, ja vain nälkä saa sen lähtemään työnhakuun. Periaatteena on, että nälkäinen susi metsästää parhaiten.

Oma näkemykseni on hieman erilainen. Yhteiskunta voi paljon paremmin kun kaikilla halukkailla on mahdollisuus antaa työpanoksensa sen ylläpitoon ja kehittämiseen, ja saada työstään kunnollisen toimeentulon. Ja halukkaitahan me olemme kaikki, varsinkin jos saisimme tehdä työmme nimenomaan yhteiskunnan hyväksi, ilman että on olemassa joku kapitalisti kulman takana joka kerää itselleen taloudellisen voiton kaikkien yhteisesti tekemästä työstä.

Siihen olotilaan tulee pyrkiä. Ja yhteispelillä se sujuu.

Ei kommentteja: